8. Sairastelu ei tosiaankaan riitä.

Hups heijaa, taas tullut pientä postailutaukoa, johtuen kovasta kiireestä, kuvattomuudesta ja nyt tulin viikonloppuna taas kipeeksi.. Great, mutta voisin kyllä tässä vähän hehkuttaa viime perjantaisia estevalmennuksia kun hepat oli taas aivan SUPER. Varsinkin popi näytti parhaat puolet itsestään, räkä kun kukaan ei ollut kuvaamassa. Se oli siis NIIN hieno. Se hyppäs ensimmäistä kertaa vesimattoa (ainakin mun kanssa) ja tultiin muutamaa vaativampaa teknistä linjaa ja sarjaa.. loppuun tultiin kahdesikolla vesimattoa 110cm ja 115cm okseria. Ja se oli vaan niin kone. Ainoa vaan että lievää ylihyppäämistä oserilla havaittavissa kun valmentaja nauroi että mahtuis 130cm este alle ja menis yli kepeesti. Siltä se kyllä tuntukin, alastuloissa piti heittää aina ohjaa veke että pysyy messissä ilman että repäsee suusta. :D Mutta tässä kahdessa viikossa mitä oon keskittynyt perusratsastukseen niin siitä on kyllä tullu tosi hyvä ja vastaanottavainen.

Herkaskin hyppäsi ihan super, tultiin puolikasta rataa ja meillä oli esteet 120-130cm korkeudella ja sarja 130-140cm tasolla ja en siis ole koskaan tullu niin isoa sarjaa ja se vaan meni, kun kone, toin sen joka kerta hyvin sisään, oikeastaan kaikille esteille, muutamaa pikku kämmiä lukuun ottamatta. Mutta pakko yllä vaan sanoa että on oma pää kyllä se suurin kehitys mikä on tapahtunut, nyt ollaan joka tunnilla hypätty vähintään 120cm tehtäviä herkaksella ja ne oikeasti alkaa tuntua pieniltä :D puhuu ratsastaja joka 2kk sitten heitti jalat veteläksi 110cm esteillä. Selvästi meneillään on nousukausi ja motivaatio on kohdillaan. Hevoset pelittää sileälläkin ja oma ratsastus on parantunut huomattavasti.

Mutta tosissaan nyt oon taas kipeenä ja en oo ratsastanu perjantain jälkeen, oon pyytänyt siljaa juosuttelemaan ja kävelemään maastossa ja popilla oli sunnuntaina vuokraajan kanssa koulutunti. Haluun parantaa itteni kunnolla, koska kerran kipeenä treenatessani jo melkein saanut jo sydänlihaksen tulehduksen ja muutenkin, mielummin lepää kunnolla sairaudet pois kun että kokoajan puolikuntosena rääkkää kroppaansa eikä pääse koskaan parantumaan.  Lisään loppuun vähän sekalaisia fiilistelykuvia heppojen kanssa. Motivaatioboostin ollessa yllä. ;)

Perus hulluilu meininkiä. :D meillä on muuten popin kanssa tasan viikon päästä vuosipäivä! Huhhuh kun aika kiitää nopeesti. :D

Nyt takasin sängyn pohjalle ja käydään taisteluun flunssaa vastaan. Adios.