2. Rakkaudesta hevosiin.

Neuroottinen hevosenomistaja paljastaa itsensä än yy tee nyt. Ajattelin iskeä itsestäni vähän faktoja pöytään, nyt kun tätä blogia rupesin pitämään ja että kaikki tänne eksyvät saavat rehellisen käsityksen minusta hevosen omistajana. Joten teen tämän "10 heppahullufaktaa caritasta" muodossa.  Tai oikeastaan nämä ovat siis minun käsityksiäni hevosten kanssa olemisesta. :)

1. Luottamus on aina tärkeintä. Haen omiin hevosiini todella läheistä suhdetta ja koitan viettää hevosteni kanssa mahdollisimman paljon aikaa, muutenkin kuin töiden merkeissä. Koska vain tutkailemalla omaa hevostaan voi sen oppia tuntemaan. Tiedän myös hevosteni luottavan minuun todella hyvin. Tästä hyvä elävä esimerkki herkaksesta joka suomeen tullessaan ei ollut koskaan matkustanut muussa kuin hevosautossa, kuukauden sen minulla oltuaan jouduimme vaihtamaan tallia ja oli heppa tarkoitus lastata traileriin, herkas oli aivan kauhuissaan, panikoi, keuli, putoili sillalta ja lopulta se saatiin koppiin vain silmien peittämisen ja liinojen avulla. kului kaksi vuotta, hevonen on matkustanut vain rekassa tämän ajan. (rekassa matkustus ei siis ole koskaan ollut ongelma) Ja nyt noin kuukausi sitten, lähdimme valmentajani kanssa käymään klinikalla, kuljetusvälineenä traileri. Valmentaja koitti sitä aluksi traikkuun taluttaa ja sama rumba kuin ensimmäisessä traileriin lastausyrityksessä. Sitten minä koitin, rauhoitin, juttelin sille ja kävelimme yhdessä traileriin. Ensimmäisellä yrittämällä. Tuntuu että herkas tulisi perässäni nykyään vaikka leijonan luolaan jos sitä pyytäisin. :D

Haluan että hevosillani on hyvä olla luonani. 

2. Rutiinit kunniaan. Ratsastan ja toimin lähes aina samassa järjestyksessä. Ensin popi, sitten herkas. Välillä olen tehnyt toisinpäin ja tuntuu että silloin asiat menevät päin puuta enkä osaa ratsastaa. Paitsi valmennuksissa ei tätä ongelmaa ole. Kumma juttu.

Rutiineita myös ratsastukseen ;)

3. Neuroottinen hevosen harjaaja. Hevosteni tulee olla puhtaita, lyhyessä karvassa, harja ja häntä siistinä, aina. Hoidan hevosiani aina todella pitkään, enkä voi lähteä ratsastamaan selvittämättä esim häntää tai harjaa. Aina kelien salliessa myös pesen hevosiani. Pesen hevosiani suunnilleen 12 kertaa vuodessa shampoolla. Myös talvisin. (hullu mikä hullu) Onneksi en omista kimoa. En varmaan tekisikään muuta kun harjaisin sitä päivät pitkät. 

Heku kattelee että taasko toi hullu täti tulee peseen mut. hyi.

4. Niin ja tosiaan neuroottinen myös karvan pituudesta. En kestä yhtään talvikarvaa ja pääsääntöisesti klippaan hevosen 3-5kertaa/per talvi, jalkoja ja päätä myöden. joskus myös kesäisin jos tarve vaatii :D (jätän otsan ja korvat ja selkään satulan alle kohdan klippaamatta). Tästä klippaamis intoudesta ja ehkä siitä että omistan oman koneen niin klippaan myös suurinta osaa koko meidän tallin yksäreistä :D

Popi pääsi karvoistaan viimesyksynä jo heti syyskuun alussa. :D (huomatkaa tosiaan siis vielä t-paita kelit ja popilla olematon karva :D)

5. Ja vaikka edellisistä voisi päätellä minun käärivän hevoseni pumpuliin päästä kavioihin tarhaillessa yms. Niin ei. Haluan että hevoseni elää mahdollisimman yksinkertaista elämää. Kumpikaan ei saa suojia tarhaan vaikka hokkireikiä ja haavoja syntyy talven mittaan. Oppiipahan varomaan jalkojaan. Hevoset myös on loimitettu niin että ne ovat samoilla loimilla sisällä ja ulkona. (meillä on iso talli ja olisi aivan hullu rumba loimittaa jokainen 42 hevosta tarhaan) Paitsi tietysti jos vettä sataa ämpäristä kaatamalla hevoset saavat sadeloimet niskaansa. Eli talvisin hevosilla on sisällä päällä ulkotoppaloimet. Toimiva systeemi. hepatkin ovat onnellisempia ilman miljoonaa loimenvaihtokertaa päivässä.

Vahinkoja tosiaan sattuu. Hekun jalka päivää ennen joulua. Kyllä vähän pelästytti.

6. Välillä pitää heittää aivot narikkaan. Rentoutuminen ja hauskan pitäminen hevosten kanssa, myönnän, välillä itseltänikin meinaa unohtua.

Välillä täytyy muistaa ottaa rennosti!

7. Maastakäsintyöskentely kunniaan!! Juoksutan hevosiani paljon ja käsittelen maasta, opetan siirtymään, seuraamaan yms juttuja. Kun hevonen oppii reagoimaan vaikka sivulta tulevaan paineeseen maasta, (esim väistöt) on ne varmasti helpompi opettaa myös selästä.

Juoksutus harjoituksia herkaksen kanssa. :)

8. Maltti on valttia. Tässä lajissa ei pääse mihinkään kiirehtimällä. Herkaskin on ollut minulla kohta 3 vuotta ja nyt voi alkaa sanoa että olen alkanut oppimaan hyppäämään sillä. Ja silti tuntuu että se ei vieläkään ole ratsastettavuudeltaan valmis radoille. Jotain seura metrejä olen mennyt mutta hevosen kontrolli ei pidä vielä omaan mieleeni tarpeeksi että lähtisin paljoa kilpailemaan vaikka kotona hypätäänkin sujuvasti 130cm tehtäviä.

Hyppytreenejä parin viikon takaa. 

9. Rentous ja työn tekeminen hyvällä.  Hevosen muistutus on ok jos hevonen ymmärtää mistä sitä esim näpäytetään raipalla. Itse en siedä YHTÄÄN turhautumisen purkamista hevoseen. Jos näen hevostaan raipalla läiskivän ihmisen niin näen punaista. Kun eikö hevonen ole kuitenkin kumppani ja se haluttaisiin saada taistelemaan puolestasi, ei sinua vastaan. Minä en ainakaan tekisi mitään ihmisen eteen joka hakkaa minua.

Rento ja siisti ratsastus. Molemmat tekee mielellään töitä.

10. Nauti. Elä ja ota kaikki irti. Tätä koitan hokea itselleni. Olenkin oppinut siihen että vaikka olisi kuinka huono keli ja treeni olisi mennyt kuinka huonosti tahansa, etsin aina ne asiat mitkä meni hyvin. Mietin niitä, enkä niitä huonoja asioita.

Maailman ihanin näky. Parhaat ystävät yhdessä.

Vähän tälläinen erilainen postaus ennenkun pääsen kunnolla normaaliin arki treenailu postailuiden pariin. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä ja muistakaa taputtaa hevosianne. :)