1. Nyt se sitten alkaa.

Eli nyt vihdoin sain tämän blogin hepoilleni tehtyä. Olen joskus kokeilla blogata "muusta elämästäni" täysin puihin mennein seurauksin, koska heppatyttö kun olen, niin ei minulla muuta elämää olekkaan :D haha.

Eli tämä blogi alkaa nyt toimia minun ja kahden hevoseni päiväkirjana. Kirjoitan tänne ajatuksia treenaamisesta, hevosen omistamisen arjesta niin hyvinä kun huonoina hetkinä.. Ja varmasti myös kisoista kunhan saadaan kausi kunnolla potkaistua käyntiin.

Ehkä minun täytyy nyt tässä alkuun kertoa jotain itsestäni ja kahdesta 500kiloisesta poikaystävästäni, joille olen pyhittänyt elämäni ja jotka syövät kaiken rahan ja ajan. (tai iskän rahat, onneksi)

Olen 18-vuotias tyttönen keravalta. Ratsastanut olen 6 vuotiaasta asti. Oma hevonen minulla on ollut kohta 3 vuotta sitä ennen olen ratsastanut ratsastuskoulussa, on ollut ylläpito- ja vuokraponeja. Luonteeltani olen todella puhelias ja hevosteni suhteen aika neuroottinen. Puhun aina, mulla on kova ääni ja oudot jutut. Mutta hevosten kanssa olen kärsivällinen, pitkäjänteinen ja rauhallinen. Mikä on todellista vastapainoa muuten äkkipikaiselle luonteelleni. Ei minusta sen enempää.

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee pidempään minulla ollut ensimmäinen ikioma hevoseni Hercas tutummin heku, herkku tai herkkuli. Heku on 11 vuotias trakehener ruuna. Hercas tuli minulle 10.6.2010. Heku oli niin sanottu postimyynti poni eli se tuli pelkän videon perusteella liettuasta. Jos sitä olisin käynyt kokeilemassa, sinne se varmasti olisi jäänyt, niin vaikea se silloin oli, se oli ollut ammattilaisella kilpaillut 120-140 luokkia kuskinaan mies. Joten silloin 15 vuotias juuri poneista siirtyneenä, en sitä kauheasti pidellyt. No mutta onneksi se minulle tuli ja jäi, niin hieno persoona se on kyllä ollut, herkas jos joku on opettanut ratsastamaan. Hercaksella on myös hyvin harvinaislaatuinen autoimmuuni sairaus sarkoidoosi josta voin kertoa joskus myöhemmin lisää. Mutta sen vuoksi herkaksella on karvattomia laikkuja takajaloissa ja pepussa. Onneksi ei muuten vaikuta herran elämään mitenkään :)

Hercaksen kanssa maastoestevalmennuksessa kesällä 2011.

Sitten toiseen sankariin. Tämä tummaa puhuva komistus on nimeltään Pompejus tutummin popi, nakki tai nakkero. Popi on syntynyt 2005 ja on myöskin rodultaan trakehner. Popin tapasin ensimmäisen kerran kesällä 2011, kun ystäväni oli tuonut sen suomeen liettuasta koulutukseen ja myyntiin. Kesällä silloin istahdin hoippuvan nuorukaisen kyytiin, ja mä olin ihan myyty. Pitkien keskustelujen, monien mutkien, pähkäilyiden ja ratkaisuiden jälkeen popi tuli minulle 1.4.2012. Popikin on luonteeltaan aivan tajuttoman lutuinen ja ihmisrakas ja sen saa kyllä lahjottua puolelleen, todella helposti. Popi ja Herkas ovat muuten myös parhaita ystäviä. Kesäisin ne tarhailevat yhdessä.(talvisin tarhaavat erikseen koska hokkiaikana en halua ottaa turhia riskejä) Asuvat vierekkäisissä karsinoissa ja kilpailevat kovaa tahtia mammasta että kumpi saa eka ruokaa!

Nakkeron kanssa maastoilemassa kesä 2012.

Myöhemmin tarkemmat esittelyt hevosista ja niiden outouksista. Kello on taas aivan liikaa kun jäin ihastelemaan kuvia pikku kullanmuruistani. Postaillaan taas.

Hirnuvia terkkuja, Carita, Heku ja Popi.