9. Pääsiäisriehaa ja treenailua.

Viikko on taas kulunut aika kiireisissä tunnelmissa, viikkoon on mahtunut kipeenä oloa, loistavia estetreenejä, inssin suoritus, peruutus naapurin autoon (huups :DD), kahdet kappaleet synttäreitä, liian vähän nukkumista, heppakirppistä, äänen lähteminen (oon kuulostanut 3 päivää siltä että oisin polttanut röökiä kun korsteeni 40 vuotta ja litkinyt viskiä samaa tahtia) siivousta, lainahevosten ratsastelua ja tänään olikin sitten tallin pääsisäisrieha jossa oltiin herkaksen kanssa estenäytöksessä vähän hyppelemässä.

Tosiaan on siis kiiretää pitänyt ja oon sen vuoksi käynyt tallilla aina aamupäivällä enkä oo saanut ketään kuvaamaan. mutta voisin vähän kertoa heppojen viikosta. Hepat käveli maastossa maanantain ja tiistain kun itse viihdyin sängyn pohjalla kuumeessa. Great.. Keskiviikkona sitten raahauduin tallille buranan voimin, läpiratsastin hepat kunnolla ja sitten sara vielä soitti ja kysyi voisinko mennä myös donnan, koska sarakin oli kipeänä. No minähän sitten tein työtä käskettyä ja voi että donna oli hauska tamma. Alkuun olin aivan hukassa, tamma oli niin herkkä istunnalle (ja aivan eri tavalla kun omani) kun olen tottunut siihen että herkas lähtee alta jos istun vähänkään liikaa istuinluun takaosalla, joten olen tottunut istumaan iistuinluun etuosalla jarruttaen näin kuuman hevosen liikettä. Donna taas pysähtyi samantien kun nojasin millinkin liikaa eteen. Se ei sietänyt istunnalla jarrutusta ollenkaan ja reagoi siihen todella vahvasti. En ensin meinanut päästä kolmea askelta enempää ravia eteen kun tamma pisti liinat kiinni melklein samantien. :D No onneksi sitten kun hokasin sen asennon miten siellä piti olla niin tamma rentoutui ja olikin todella mukava ratsastaa ja liikkui mielellään eteen, tein vähän avoja ja taivuttelin ravissa ja laukkasin kevyesti eteen alas, saran pyyntöjen mukaan. Oli kyllä taas todella silmiä avaavaa mennä ihan erilaisella hevosella. 

No torstaina sitten hyppäsinkin hepat simon  tunnilla. Alotettiin popin kanssa joka oli aluksi ihan kamala. Huomasi että kaikki ratsastettavuus oli kadonnut kun olin niin vähän kerennyt sitä itse mennä ja hevonen oli todella huonossa vireessä. Se kuskasi mua, isko ohjia ja punki jalkoja vasten suuntaan jos toiseen. Tehtiin sitten vaan yhdellä linjalla käyntiinsiirtymisiä,laukanvaihtoja ja voltteja että saatiin heppa järkeväksi, no kyllähän se sieltä tekemisen kanssa tuli ja loppuun hypättiin 4 esteen "rata" noin 100-110cm tasolla ja se sitten meni ihan hyvin. Seuraavaksi olikin herkaksen vuoro ja herkas oli perushyvä oma itsensä, itellä oli mehut ihan menny jo popin kanssa puolikuntosena taistellessa ja herkas oli vähän vahvana niin tehtävien väleissä piti levätä ettei taju lähtenyt :D herkaksen kanssa tultiin noin 7esteen rataa 110-130cm esteillä ja meni ihan hyvin, itse en ollut ihan parhaassa terässä ja tein muutaman kerran pieniä lähestymisvirheitä mutta simo antoi anteeksi kun tein siellä kuolemaa kipeenä :D

Sen jälkeen oonkin sitten mennyt vaan sileellä ja hepat ollut ihan jees ja tänään olikin sitten se pääsiäisrieha missä herkaksen kanssa hypättiin. verkka oli ihan katastrofi, herkas oli ihan fiiliksissä että nyt ollaan kisoissa ja teki ihan älyttömiä ratkasuja niille pienille esteille. Mutta itse näytös noin 100-110cm korkeudella meni ihan hyvin. tultiin vaan 3 esteen pikainen rata kun aikataulut meinasi pettää. 

Kuvat napsittu videolta ja laitan videon vielä tähän loppuun, päivittelen parempia kuvia tänne myöhemmin kun niitä muilta kuvaajilta saan. :)

Palaillaan taas, adios!

8. Sairastelu ei tosiaankaan riitä.

Hups heijaa, taas tullut pientä postailutaukoa, johtuen kovasta kiireestä, kuvattomuudesta ja nyt tulin viikonloppuna taas kipeeksi.. Great, mutta voisin kyllä tässä vähän hehkuttaa viime perjantaisia estevalmennuksia kun hepat oli taas aivan SUPER. Varsinkin popi näytti parhaat puolet itsestään, räkä kun kukaan ei ollut kuvaamassa. Se oli siis NIIN hieno. Se hyppäs ensimmäistä kertaa vesimattoa (ainakin mun kanssa) ja tultiin muutamaa vaativampaa teknistä linjaa ja sarjaa.. loppuun tultiin kahdesikolla vesimattoa 110cm ja 115cm okseria. Ja se oli vaan niin kone. Ainoa vaan että lievää ylihyppäämistä oserilla havaittavissa kun valmentaja nauroi että mahtuis 130cm este alle ja menis yli kepeesti. Siltä se kyllä tuntukin, alastuloissa piti heittää aina ohjaa veke että pysyy messissä ilman että repäsee suusta. :D Mutta tässä kahdessa viikossa mitä oon keskittynyt perusratsastukseen niin siitä on kyllä tullu tosi hyvä ja vastaanottavainen.

Herkaskin hyppäsi ihan super, tultiin puolikasta rataa ja meillä oli esteet 120-130cm korkeudella ja sarja 130-140cm tasolla ja en siis ole koskaan tullu niin isoa sarjaa ja se vaan meni, kun kone, toin sen joka kerta hyvin sisään, oikeastaan kaikille esteille, muutamaa pikku kämmiä lukuun ottamatta. Mutta pakko yllä vaan sanoa että on oma pää kyllä se suurin kehitys mikä on tapahtunut, nyt ollaan joka tunnilla hypätty vähintään 120cm tehtäviä herkaksella ja ne oikeasti alkaa tuntua pieniltä :D puhuu ratsastaja joka 2kk sitten heitti jalat veteläksi 110cm esteillä. Selvästi meneillään on nousukausi ja motivaatio on kohdillaan. Hevoset pelittää sileälläkin ja oma ratsastus on parantunut huomattavasti.

Mutta tosissaan nyt oon taas kipeenä ja en oo ratsastanu perjantain jälkeen, oon pyytänyt siljaa juosuttelemaan ja kävelemään maastossa ja popilla oli sunnuntaina vuokraajan kanssa koulutunti. Haluun parantaa itteni kunnolla, koska kerran kipeenä treenatessani jo melkein saanut jo sydänlihaksen tulehduksen ja muutenkin, mielummin lepää kunnolla sairaudet pois kun että kokoajan puolikuntosena rääkkää kroppaansa eikä pääse koskaan parantumaan.  Lisään loppuun vähän sekalaisia fiilistelykuvia heppojen kanssa. Motivaatioboostin ollessa yllä. ;)

Perus hulluilu meininkiä. :D meillä on muuten popin kanssa tasan viikon päästä vuosipäivä! Huhhuh kun aika kiitää nopeesti. :D

Nyt takasin sängyn pohjalle ja käydään taisteluun flunssaa vastaan. Adios.

7. Ihana talvi

Tänään ihanassa kevät talvessa fiilistelyt. Kaunis keli, iloiset hepat ja aurinko. kyllä yksinkertaiset asiat voivat tehdä onnelliseksi. :) ei lisättävää. Paitsi läjä kuvia! Enjoy!

Ihana talvikeli ja ei voinut kuin hymyillä. Loppuun vielä vähän videopätkää maastoiluista :)

Nauttikaa talvesta ja älkää syökö liikaa suklaata (niinkun minä, öh tätä pahaa oloa) Ihanaa illan jatkoa!! :)

6. Pakollinen aivojen nollaus.

 Viime sunnuntaina oli siis toinen valmennuspäivä, aamutunti peruttiin kovan pakkasen takia joten menin vain toisella hevosella tunnille ja se oli popi. Tehtiin avoja ja väistöjä ja laukan nostoja keskihalkaisijalla. Popi oli jo parempi kuin edellisenä päivänä mutta siitä huomasi että 2-3viikon jatkuva kova treenaus oli alkanut viedä siitä mehuja ja kun vapaapäiviä sillä ei ollut niin hevosen keskittyminen ja työmotivaatio oli aika nollassa ja fiilis ei ollut niin hyvä kun voisi. Lisäksi iskä oli kuvaamassa, otti videota ja materiaali on niin epäselvää että en sitä viitsi edes julkaista. Muutaman kuvan sain videolta napsastua ja laitan ne tähän.

Herkaksella kävin sunnuntaina vaan maastoilemassa koska olin itse niin kipeä vielä että oli kaikki mehut mennyt popin kanssa valmennuksessa. Maanantaina annoinkin sitten popille kokonaan aivojen nollaus lepopäivän ja annoin sen vain olla. Herkas kävi myös vain maastossa kävelemässä. Tiistaina oli hepoilla vuorossa tehosterokotus, kun oli rokotukset menneet molemmilta vanhaksi ja alotettiin uus rokotusohjelma molemmille ja yhtä aikaa. Tiistaina hepat myöskin vaan kävelivät. Keskiviikkona laskin hevoset riehumaan irti maneesiin. Oi että niillä oli lystiä ja eilen sitten juoksuttelin pojat juoksutusjärjestelmän kanssa ja tänään jos päästäis taas ratsastamaan. :) Toivottavasti tämän aivojen nollaus loman jälkeen hepat lähtevät taas tekemään uudestaan ja mielellään töitä. Välillä hevosetkin yksinkertaisesti tarvitsevat useamman päivän vapaan. 

Nakkero valmiina töihin :)

Popi ainakin eilen liikkui liinassa todella mielellään ja aivoloma on tehnyt selvästi hyvää :)

'

Siinä vähän kuvia poitsuista hölkällä. Herkas on niin hoikka että vaikka juoksutusvyö on viimeisissä niin se valuu ja kuvissakin loimi on jossain ihan päin honkia kun loimi päässyt valumaan. :< no minkäs sille mahtaa kun kaveri on niin pikkunen. :D ps. Mun kamera on alkanut vammailemaan nykyään useimminkin. Ottaa ihan kummallisia kuvia, ei tarkenna lähelle tai sitten ei suostu ottamaan kuvaa ollenkaan. En sitten tiedä johtuuko tuosta pakkasesta vai mistä on kyse :< Toivotaan ettei ainakaan rikki ole mennyt.

Nyt aurinkoiseen säähän ratsastamaan!  Adios, Carita ja Poitsut.

5. Jonna Aaltosen kouluvalmennus päivä.1

Huhhu! En ihan kokenut mitään ihmeparantumista ja menin valmennukseen "retkieväänä" mukana paketillinen nessuja, särkylääkkeitä, nenäsumutetta ja strepsilssejä.. Ensin oli valkka herkaksen kanssa. Tehtiin aika perusratsastus juttuja, alotettiin käynnissä volteilla ja siirryttiin ravissa jatkamaan volteilla. Herkas oli alusta asti aika hyvä.. SItten kun sain sen ravattua kunnolla tuntumalle niin AI ETTÄ, se oli ihan super, koko lopputunnin, kaikki oli niin helppoa, vaivatonta ja ihanaa.. sitten jatkettiin harjotusravissa tehden lyhyen sivun keskelle voltit ja pitkän sivun keskellä käyntiinsiirtyminen, aluksi siirtymisissä herkas jännittyi, rentous saatiin takaisin kun rupesin siirtämään hevosta käyntiin vaan istumalla "lysyyn" ja puhaltamalla keuhkot tyhjäksi. Eikä ohjaan saanut koskea ollenkaan, säilyttää vaan tasainen tuntuma. Niin alkoi sujumaan. :) SItten jatkettiin laukassa pääty ympyröillä ja pitkät sivut piti ajatella avoa. Kaikki sujui taas kuin tanssi ja kuski ei voinut kuin hymyillä selässä. 

pakollinen säätökuva. Herkas vaan lungina ihmettelee. 

Kaikki kuvat siis verryttelystä. Tällöin hevonen vielä aika jännittynyt ja liikkuu selkä alhaalla ja huonosti takaa. kun rentous tunnin aikana löytyi niin meno oli ihan eri luokkaa. :) Sitten oli popin vuoro. Sama perusratsastus meininki jatkui, voltteja, ympyröitä, siirtymisiä. Popi oli alkuun aika vastahakoinen, jäykän ja vähän väsähtäneen oloinen (vedettiin se kyllä torstaina tosi hapoille, niin johtuu varmaan siitä).. Tuntuman hyväksyminen oli haastavaa ja itsekkin puoli kuntoisena oli valmennus hekun kanssa vienyt kaikki mehut niin kävin ihan puoliteholla. En jaksanut tukea sitä istunnalla tarpeeksi ja se näkyi heti tuntuman pakoiluna ja laiskoina takajalkoina. Loppuraveihin mennessä hevonen oli vasta lämmennyt tarpeeksi ja alkoi olla mukava ratsastaa.. Loppuraveissa se sitten liikkuikin todella lennokkaasti eteen omin jaloin. Siinä vaiheessa olisi valkka vasta pitänyt aloittaa kun se jo loppui :< noh, aina ei voi voittaa :D Ja popin tunnin aikana vielä kamerakin alkoi reistailla ja vammailla ja materiaali jäi todella vähäiseksi. :<

Popi lähdössä tunnille :)

Ohessa vielä pieni videopätkä valmennuksista :) iskä oli vähän huono kuvaamaan joten materiaali on mitä on :D Noh huomenna uusi yitys ja ensin on popin valmennus joten peukut pystyyn että huomenna riittää tila ja akku kamerassa että saatais popistakin materiaalia :) (jos siis olen terve huomenna, eikä tämän päiväset treenit tehnyt takapakkia parantumiselle)

Hyviin tunnelmiin on kuitenkin mukava päättää päivä, nyt nukkumaan ja muistakaa rapsutella karvakorvianne :)

4. Parhaat Ystäväni Burana ja Lotus Nessu.

Elen jo kun tuntui että elämä voittaa räkätaudin ja kävin hyppäämässä hepat ja meni aivan SUPER hyvin molemmilla ja pääsin fiilistelemään jo tulevaa viikonlopun kouluvalmennusta niin täällä nyt ollaan sohvanpohjalla nenän alus verillä jatkuvasta niistämisestä ja olo on ihan plöö. Koitan tehdä jonkun ihmeparantumisen ja päästä huomenna treenaamaan. koska mä HALUAN, niin kovasti. Tänään siis lepäilin ja Silja hoiti hepat, juoksutti popin ja kävi hekulla kävelemässä maastossa.

Voisin kertoa vähän lisää eilisistä estevalmennuksista, jotka tosiaan meni tosi hyvin. Harmi kun ei ollut ketään kuvaamassa. :< Lisään tähän kuvia 2 viikon takaa estevalmennuksesta missä tehtiin vähän samantyylisiä tehtäviä pienemmillä esteillä. Ettei tulisi ihan kuvaton postaus. :)

Mutta tosiaan, ensin menin popin, reippaan alkuverryttelyn jälkeen aloitimme pienellä jumpalla johon piti tulla sisään ravissa, puomi, ristikko, puomi, kavaletti 3metrin välein eli innarina.. Popi oli aluksi ihan ihmeissään ja kyttäili ristikon takana polevaa puomia ja tuli kiemurrellen esteelle sitten isolla loikalla ristikosta jalat solmussa, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi hoksaamaan homman jujun ja alkoi sujumaan. hevonen tuli hyvin suorana koottuna ohjan ja pohkeen välissä ja ponnisti takaa. Muutaman kerran jatkettiin ja kavaletti tehtävään lisättiin päätyyn voltti ja voltilta koko rata leikkaa linjalla puomi, askel, pysty ja puomi 3m esteen takana. Pointtina oli saada laskeutumaan myötälaukoissa ja tuntumalla alas ja näin päästä sujumaan seuraavalle tehtävälle.

 Aluksi popi tuli aina vasemmassa laukassa alas, oikean laukan saaminen oli todella hankalaa, tarvitsi tulla todella kovaa esteelle ja hevonen sinkosi holtittomasti esteen jälkeen kun saatiin oikea laukka aikaan. Tultiin tehtävää myös toisin päin toisesta suunnasta. Tässäkin haettiin kokoajan hevosen ratsastettavuutta, suoruutta ja myötälaukkoja esteiden päällä.. Ja tarvittaessa vaihto tehtiin esteen jälkeen vähän omalaatuisella tekniikalla (popi ei vielä kunnolla vaihtoja osaa).. Välillä jouduin raipallakin näpäyttämään reaktion aikaansaamiseksi. Ja kun hevonen reagoi oikein, paine poistettiin, nousin kevyeen istuntaan, taputin ja annoin laukata eteen.. Hoksottimet alkoi toimia ja popi hoksasi homman aika hyvin.

 N'äiden jälkeen aloille ratsastaa linjoja kaarteessa (6-7askelta tietä muuttamalla) ja suoralla (4 askelta) ja miettimään linjan ratsastusta sen perusteella miten sinne tullaan sisälle. (lähestyminen lähellä = välissä ratsastus eteen) (normi lähestyminen = sama tempo) (kaukaa lähestyminen, iso hyppy = välissä ottaa hevonen kiinni) 

Tulin erilaisilla lähestymisillä, välillä tarkoituksella lähelle, kauas ja oli oltava kokoajan tilanteen tasalla ja ideana se että 2 viimeistä askelta ennen estettä saa rentoutua ja tulla aavistuksen eteen jotta saadaan ideaali lähestyminen toiselle esteelle aikaiseksi. Tämämkin sujui ihan hyvin, myötälaukoissa oli kaarteissa välillä ongelmia mutta taas tehtiin kaarteeseen voltti, että saatiin laukat oikein ja "koulutettiin hevosta".. Tätä tultiin hetki ja lopuksi okserilta 6 askelta sarjalle taas ideana se että miten tulen sisään ratkaisee loppulinjan ratsastuksen. Sarjaväli oli pitkä ja esteet olivat metrissä joten takaperin ei sarjalle saanut tulla ja väliin piti aina saada 6 askelta. isossa hypyssä hevonen piti ottaa tarpeeksi aikasin kiinni että pystyy tulla kevyesti eteen sarjalle ja saada aikaan 6 askelta. Aluksi tuli vähän isoja hyppyjä enkä ottanut popia tarpeeksi kiinni niin oltiin sarjalla pohjassa ja B osan okserilla puomit kolisi. Sitten ratkaisin ongelman, otin enemmän kiinni, sain normi lähestymisen sarjalle ja puomit pysyi nätisti ylhäällä. Popille oli kyllä äly rankka treeni ja alkoi loppuun väsymään ja jouduin auttamaan sitä esteillä vähän ja ratsastamaan aika reippaasti eteen. Mutta kokonaisuudessaan onnistunut treeni.

Herkaksen kanssa homma jatkui. Herkaksen kanssa aloitettiin samanlaisella jumppa sarjalla mutta heti laukassa, puomi, este, puomi, kavaletti, alkuun simo laittoi välit lyhyemmäksi että hevosen piti itse kasata itseään ja näin ponnistaa takaa enemmän ja hypätä kontrolloidummin. Sitten hommaan lisättiin puomi, este puomi keskihalkaisijalla ja esteen jälkeen täytyiä kääntää samantien vasemmalle, jatkaa suoraan 7 askelta pystylle, kohti päätyä ja tehdä päädyssä ympyrä jossa laukkapuomit. Kaikki sujui ja lähestymiset oli kohillaan, hypyty hyviä ja ennenkaikkea kuski kokoajan tilanteen tasalla. 

Sitten tultiin samoja linjoja kun popillakin 6-7 askeleen kaarretta ja 4 askeleen suoraa.. Mutta tultiinkin tätä 6-7 askeleen väliä 8-5 askeleella. Muuttamalla sisääntuloa , tietä ja kokoomisastetta. Tämäkin sujui, aluksi se 8 askeleen tunkeminen siihen väliin tuntui suoranaiselta mahdottomuudelta mutta kun herkas alkoi kuunnella ja tuli hyvin takaisin (yllättävän hyvin) niin meinasi jäädä jopa pitkäksi 8 ja jouduin ihan ratsastamaan eteen. Sitten siirryttiin 4 askeleen linjaan ja esteet alkoi olla jo aika isoja ja linjan toiselle esteelle joka oli 130cm piti lähestyä jo hyvin, joten taas sisääntulo kertoi miten väli tuli ratsastaa, muuten meni ihan hyvin, kerran jossain aivovammassani tulin isosti sisään ja jatkoin vielä välin isosti, hevonen okserilla ihan pohjassa ja otti puomit mukaan. (huups, tyhmä kuski ja megakiltti heku <3) ei tarvinnut kun kerran kämmiä ja sitten muisti kuski ottaa ne pidätteet matkalla ja heppa teki hyviä hyppyjä. 

Sitten siirryttiin okseri - 6 askelta - sarja linjalle ja tämäkin sujui alusta asti todella hyvin, sarjaväli oli reilu ja esteet yli 120 joten sarjalle oli tultava kunnon laukassa sisään. Herkas oli super hyvin kuulolla ja kuskikin harvinaisen hyvin kartalla joten tehtävät sujui ja kehuja ropisi. Herkaksen hyppykin on muuttunut taas huomattavasti pyöreämmäksi kun mitä se oli vaikka 4 viikkoa sitten kun simon kanssa aloitettiin tämä "intensiivivalmennus".. Varsinkin pystyillä herkaksen hyppy on ollut todella kulmikas ja se jättää pään ja selän ylös jolloin hypyissäkin on vaikea olla mukana. Eilen kuitenkin hypyt oli tosi hyviä ja pääsin hyvin kaikkiin hyppyihin mukaan ja oli tukeva olo selässä. Ihanaa että kehitystä tapahtuu :)

Tässä juuri herkas hyppää hyvin kulmikkaasti pystyllä ja mun on vaikea olla mukana. Nyt on jo ihan eri meininki ;)

Ja vielä varmaan kaikkein mahtavinta on huomata kehitys itsessään ja omassa päässään. Olen kärsinyt todella pahasta rimakauhusta esteillä ja metrissä on ollut mun maksimi vielä tossa joulun aikaan. (kyllä mä isompiakin menin, mutta se pelotti, ihan sairaasti) mutta nyt ollaan paineltu kokonaisuudessaan rataa 120 tasolla ja yksittäisiä tehtäviä ollut 140cm ja ei ole tuntunut pahalta, on silleen sopivasti jännittänyt mutta ollut niin hieno fiilis. Ja nyt sitäkautta treeni into on vaan kasvanut kun on voittanut itsensä! Fiilis on mahtava ja tunnen kerrankin että musta on johonkin! Ja tätä myöden rupeamme nyt tiivistämään tätä intensiivi valmennusta ja rupeamme hyppäämään molemmilla hevosilla 2 kertaa viikossa, että saadaan rutiinia ja varsinkin popiin lisää ratsastettavuutta. Niin ollaan sitten kisakaudella ihan huippu vireessä! ;)

Nyt lähden sängyn pohjalle toivomaan ihme parantumista että pääsisin Kouluvalmennuksiin huomenna ja sunnuntaina! Olisi niin paljon fiilistä nyt treenata kun hepat toimii ja itselläkin on hyvä draivi päällä! 

Hasta La Vista ja Buranaa (caritalle) ja porkkanoita (pojille) naamaan! 

3. Kipeilyä ja palailut treenin makuun.

Tosiaan siis kuten otsikosta voi päätellä olen taistellut kamalan räkätaudin kanssa jo sunnuntaista! Eli hepat ottivat ihan iisiä alkuviikon ja heku jo sunnuntaina. Voisin vähän kuvina päivitellä menneitä päiviä. Valitettavasti vaan iphone kuvia kun on niin hankala saada ketään kuvailemaan varsinkin kun arkisin käyn tallilla siihen aikaan kun kaikki ovat töissä tai koulussa.

Sunnuntaina käppäilin vaan hekulla maastossa ilman satulaa. Oli aivan ihana ilma. Herkaskin nautiskeli täysin siemauksin. :) niin ja popi tosiaan oli kouluvalmennuksessa vuokraajansa kanssa.

Sunnuntairatsastuksella <3

Maanantaina Juoksuttelin hepat ulkokentällä lumihangessa. Oli aika rankkaa reeniä, molemmilla tuli ihan hiki.. Popilla varsinkin oli kovin lystiä kun ensimmäiset 10minuuttia takapää oli enemmän taivaalla kun maassa..

Poppeli maanantaihölkällä. tossu nousee.

Tiistaina olinkin sitten niin kipeä että jätin tallilla käymättä kokonaan ja Silja kävelytti heppoja. Tai no pistäydyin mä antamas ruuat ja vähän rapsuttelemassa, ei rakkaita voi kokonaan oman onnensa nojaan jättää <3 (huom. asun siis 200metrin päässä tallilta:D)

Tänään sitten pistelin buranaa poskeen ja menin urheasti ratsastamaan. Herkaksen kanssa tehtiin rentoutumisjuttuja ja että se hakee kunnolla tuntumaa käynnissä. Ja ai vitsi se anto hyvin ittensä läpi lopputunnista. ravailin ja se oikeen VENYTTI ja kiskoi päätään eteen alas ja se on mun virkkuukoukku kaulaselta hevoselta loistava suoritus :D oikeasti kerrankin liikkui eteen alas ja hyvin tuntumalla. Niin ihanaa!
Popikin teki aika perus treenit, alkuun paljon väistöjä, avoja ja voltteja, vähän siirtymisiä ja sekin pelitti tänään tosi hyvin. Oli vaan kuskille huono rääkki kun hetikun buranan vaikutus alko lakkaamaan niin kroppaa särki.. Ja kovaa. No se on kestettävä koska huomenna on Simon hyppytunti molemmilla ja viikonloppuna kaks päiväset kouluvalmennukset Jonna Aaltosen johdolla.. Maltan tuskin odottaa kuinka rikki mä olen maanantaina :D

Hekuli valmiina töihin!!

Mutta kaiken kaikkeaan! Ihanaa päästä treenaamaan parin päivän tauon jälkeen vaikka se ehkä kostautuu taas jonain pää täynnä räkää kohtauksena. Ehkä se johtuu vaan siitä kun mulla on niin loistavat hepat! Nyt takaisin lepäilemään että päästään eroon räkätaudeista.

Hirnuvia terkkuja,
 Carita ja maailman parhaat karvapojat!

2. Rakkaudesta hevosiin.

Neuroottinen hevosenomistaja paljastaa itsensä än yy tee nyt. Ajattelin iskeä itsestäni vähän faktoja pöytään, nyt kun tätä blogia rupesin pitämään ja että kaikki tänne eksyvät saavat rehellisen käsityksen minusta hevosen omistajana. Joten teen tämän "10 heppahullufaktaa caritasta" muodossa.  Tai oikeastaan nämä ovat siis minun käsityksiäni hevosten kanssa olemisesta. :)

1. Luottamus on aina tärkeintä. Haen omiin hevosiini todella läheistä suhdetta ja koitan viettää hevosteni kanssa mahdollisimman paljon aikaa, muutenkin kuin töiden merkeissä. Koska vain tutkailemalla omaa hevostaan voi sen oppia tuntemaan. Tiedän myös hevosteni luottavan minuun todella hyvin. Tästä hyvä elävä esimerkki herkaksesta joka suomeen tullessaan ei ollut koskaan matkustanut muussa kuin hevosautossa, kuukauden sen minulla oltuaan jouduimme vaihtamaan tallia ja oli heppa tarkoitus lastata traileriin, herkas oli aivan kauhuissaan, panikoi, keuli, putoili sillalta ja lopulta se saatiin koppiin vain silmien peittämisen ja liinojen avulla. kului kaksi vuotta, hevonen on matkustanut vain rekassa tämän ajan. (rekassa matkustus ei siis ole koskaan ollut ongelma) Ja nyt noin kuukausi sitten, lähdimme valmentajani kanssa käymään klinikalla, kuljetusvälineenä traileri. Valmentaja koitti sitä aluksi traikkuun taluttaa ja sama rumba kuin ensimmäisessä traileriin lastausyrityksessä. Sitten minä koitin, rauhoitin, juttelin sille ja kävelimme yhdessä traileriin. Ensimmäisellä yrittämällä. Tuntuu että herkas tulisi perässäni nykyään vaikka leijonan luolaan jos sitä pyytäisin. :D

Haluan että hevosillani on hyvä olla luonani. 

2. Rutiinit kunniaan. Ratsastan ja toimin lähes aina samassa järjestyksessä. Ensin popi, sitten herkas. Välillä olen tehnyt toisinpäin ja tuntuu että silloin asiat menevät päin puuta enkä osaa ratsastaa. Paitsi valmennuksissa ei tätä ongelmaa ole. Kumma juttu.

Rutiineita myös ratsastukseen ;)

3. Neuroottinen hevosen harjaaja. Hevosteni tulee olla puhtaita, lyhyessä karvassa, harja ja häntä siistinä, aina. Hoidan hevosiani aina todella pitkään, enkä voi lähteä ratsastamaan selvittämättä esim häntää tai harjaa. Aina kelien salliessa myös pesen hevosiani. Pesen hevosiani suunnilleen 12 kertaa vuodessa shampoolla. Myös talvisin. (hullu mikä hullu) Onneksi en omista kimoa. En varmaan tekisikään muuta kun harjaisin sitä päivät pitkät. 

Heku kattelee että taasko toi hullu täti tulee peseen mut. hyi.

4. Niin ja tosiaan neuroottinen myös karvan pituudesta. En kestä yhtään talvikarvaa ja pääsääntöisesti klippaan hevosen 3-5kertaa/per talvi, jalkoja ja päätä myöden. joskus myös kesäisin jos tarve vaatii :D (jätän otsan ja korvat ja selkään satulan alle kohdan klippaamatta). Tästä klippaamis intoudesta ja ehkä siitä että omistan oman koneen niin klippaan myös suurinta osaa koko meidän tallin yksäreistä :D

Popi pääsi karvoistaan viimesyksynä jo heti syyskuun alussa. :D (huomatkaa tosiaan siis vielä t-paita kelit ja popilla olematon karva :D)

5. Ja vaikka edellisistä voisi päätellä minun käärivän hevoseni pumpuliin päästä kavioihin tarhaillessa yms. Niin ei. Haluan että hevoseni elää mahdollisimman yksinkertaista elämää. Kumpikaan ei saa suojia tarhaan vaikka hokkireikiä ja haavoja syntyy talven mittaan. Oppiipahan varomaan jalkojaan. Hevoset myös on loimitettu niin että ne ovat samoilla loimilla sisällä ja ulkona. (meillä on iso talli ja olisi aivan hullu rumba loimittaa jokainen 42 hevosta tarhaan) Paitsi tietysti jos vettä sataa ämpäristä kaatamalla hevoset saavat sadeloimet niskaansa. Eli talvisin hevosilla on sisällä päällä ulkotoppaloimet. Toimiva systeemi. hepatkin ovat onnellisempia ilman miljoonaa loimenvaihtokertaa päivässä.

Vahinkoja tosiaan sattuu. Hekun jalka päivää ennen joulua. Kyllä vähän pelästytti.

6. Välillä pitää heittää aivot narikkaan. Rentoutuminen ja hauskan pitäminen hevosten kanssa, myönnän, välillä itseltänikin meinaa unohtua.

Välillä täytyy muistaa ottaa rennosti!

7. Maastakäsintyöskentely kunniaan!! Juoksutan hevosiani paljon ja käsittelen maasta, opetan siirtymään, seuraamaan yms juttuja. Kun hevonen oppii reagoimaan vaikka sivulta tulevaan paineeseen maasta, (esim väistöt) on ne varmasti helpompi opettaa myös selästä.

Juoksutus harjoituksia herkaksen kanssa. :)

8. Maltti on valttia. Tässä lajissa ei pääse mihinkään kiirehtimällä. Herkaskin on ollut minulla kohta 3 vuotta ja nyt voi alkaa sanoa että olen alkanut oppimaan hyppäämään sillä. Ja silti tuntuu että se ei vieläkään ole ratsastettavuudeltaan valmis radoille. Jotain seura metrejä olen mennyt mutta hevosen kontrolli ei pidä vielä omaan mieleeni tarpeeksi että lähtisin paljoa kilpailemaan vaikka kotona hypätäänkin sujuvasti 130cm tehtäviä.

Hyppytreenejä parin viikon takaa. 

9. Rentous ja työn tekeminen hyvällä.  Hevosen muistutus on ok jos hevonen ymmärtää mistä sitä esim näpäytetään raipalla. Itse en siedä YHTÄÄN turhautumisen purkamista hevoseen. Jos näen hevostaan raipalla läiskivän ihmisen niin näen punaista. Kun eikö hevonen ole kuitenkin kumppani ja se haluttaisiin saada taistelemaan puolestasi, ei sinua vastaan. Minä en ainakaan tekisi mitään ihmisen eteen joka hakkaa minua.

Rento ja siisti ratsastus. Molemmat tekee mielellään töitä.

10. Nauti. Elä ja ota kaikki irti. Tätä koitan hokea itselleni. Olenkin oppinut siihen että vaikka olisi kuinka huono keli ja treeni olisi mennyt kuinka huonosti tahansa, etsin aina ne asiat mitkä meni hyvin. Mietin niitä, enkä niitä huonoja asioita.

Maailman ihanin näky. Parhaat ystävät yhdessä.

Vähän tälläinen erilainen postaus ennenkun pääsen kunnolla normaaliin arki treenailu postailuiden pariin. Nyt nukkumaan. Hyvää yötä ja muistakaa taputtaa hevosianne. :)